Pilkkuja, pilkkuja...

Tänään meillä olikin kiva ja jännä lenkkipäivä. Tavattiin kaks collieta, Alma ja Neela, jotka pyysi pellolle leikkimään. No ei ne kyl oikeesti pyytäny vaan niitten ihmiset. Eikä se toinen kyl itse asiassa edes leikkiny, se vetos siihen et se on jo kuus. Se vaan katteli ja väisteli. Mut se 1-vuotias haisi kyl minusta niin kivalta et halusin juosta sen kans hippaa! Mun ihminen ei tajunnu ottaa meistä kuvia 🤦🏼‍♀️ Sit toi mun ihminen vei mut vielä kattoon hevosia. Mä en enää haukkunu niitä, ihmettelin vaan. Aika saatanan isoja kavereita ne kyllä on, et ei niitä kovin lähelle silti tehny mieli mennä. Ja arvatkaapa ottiko se mun ihminen meistä kuvia. No niinpä just. 🤦🏼‍♀️ Tuolla emännällä sen sijaan tuntuu olevan noilla lenkeillä vähän liikaa aikaa ajatella. Jotenki se ei siis innostunu yhtään siitä 1-vuotiaasta colliesta ja sen hajuista, mitä en kyl tajua. Ny se vaan luulee että mää oon joku ellinoorakopio. Luulenpa ainakin et mulla on parempi haukuntaääni ku sillä. No joka tap...

Maa ensimmäistä kertaa härmässä. Omituista. Mut ei hidasta vauhtia!! Rapisoo kivasti.   Ihana, ihanampi, villieläimen paska. Tähän mää haluan hieroo itteeni oikein kunnolla. Ahhhhh!!! Pysähdyttiin aamulenkillä ihastelemaan nätteyttä. Ja sitä olikin! ☀️ Metsässä kun saan painella vapaana minusta näkee usein pelkät perävalot! Usein siks ku pysähdyn muutaman metrin välein tarkastaan et hihnankantaja on varmasti vielä messissä. Siittä kans tiä ko sillä on niin surkee suuntavaisto että on ihan peräsävedettävä.  Luoksetuloharjoittelua. Mitä herkumpi nami odotteloo perillä sitä kovempi vauhti.  Poismenoa ei ole tarvis harjoitella. Tiäs vaikka minusta tulis korkeushyppääjä.  Noni, sitte tää. Tämä on ar-ses-TA. Mää oon just päässy tähän sohvalle veteleen yöunia. Löytyny mahtiasento. Menossa mahtiuni (kaninshceibaa, vapaana kirmailua, paljon keppejä ja sellasta). Sitten tulee toi yks ilonpilaaja ja sanoo että ”pissalle ja omaan sänkyyn”. Toi on niin saatanasta sanonpa va...

Noniin, siitä pentueskarista sitten. Oi yhdeksänkymmentä ja munat markan. Tästä tulee pitkä, ota hyvä asento. Jos on kakka kovalla ni suosittelen esim. vessalukemiseks.  Kuvalla vaan huomioo: Tulee vähän mieleen mun ja systerin ompelukurssi. Mentiin kansalaisopiston ompelun ALKEISkurssille ja siellä kaikki muut osallistujat jo ompeli lasten vaatteita vartti ennen ensimmäisen oppitunnin alkua. Ja opettaja oli avoimesti kypsä kun kyseltiin esim. että miten tämä ompelukone toimii (😂😱). Se oli muuten ihan saatanan hauska kurssi. Meille. Se ope jäi varmaan burnislomalle meidän takia, liekö vaihtanut alaakin epätoivoissaan raukka parka.  Tää oli kans vähän semmosta et mun oletettiin tietävän etukäteen kaikenlaista. Eskariin sisältyi 5 käyntikertaa ja neljännellä kerralla mulle tultiin hyvin kypsänä sanomaan että kun koira pitäis leikkien ajaksi ottaa pois valjaista, se on erittäin vaarallista leikkiä valjaissa. No juu siltä kuulostaakin ja ihan järkevä ohje, mutta mitävit...

Mun piti kirjoittaa pentueskarista, mutta kirjoitankin paskasta. Sitä on nimittäin viime päivinä taas lurkkinu tuolta koiran toisesta päästä menemään oikeen urakalla. Ei ehkä maailman rautavatsaisin kaveri ole tässä nyt kyseessä. Silloin hänen ekalla kotiutumisviikollaanhan oltiin tässä samassa tilanteessa sillä erotuksella, että kakkaa tuli ja meni ja penneli itse oli virkeä oma itsensä. Tällä kertaa ei ole ei. Käy vähintään 10 kertaa päivässä pihalla yrittämässä sitä paskomista, useimmiten tuloksetta. Toisesta päästä ei kumma kyllä ole tällä kertaa tullut paluupostia, mutta jessusauta että tuota kuolapostia tulee sitten senkin edestä. Pahoinvoinnin merkki ja sitä merkkiä onkin sitten sohvatyynyt kutakuinkin täynnä, yks tuplapeitto (kohtapuoliin näyttäis olevan lukumäärä 2) ja patja plus se koneellinen pyyhkeitä jonka justiinsa pyöräytin koneesta rumpuun.  ”Mää ihan vaan vähän nojasin tohon sun jalkaan, haittaakse...?” Muuten kaveri on ollut aika väsähtänyt ja lähinnä vetelee ...

Noniiiiiin, kai noiden opintojenkin eteen jotain täytyy tehdä. Ajattelin että kun tuo toinen kaveri nukkuu niin ei kun härkää sarvista. Muttamutta, härän sijaan tässä hääräsi koko ajan joku himputin dalmaatti.  Ensimmäinen yritys oli tämmönen ”anna ko määkin kirjotan, mää oon tän työ- ja organisaatiopsykologian ennenki selättäny”: No sitten seuraavat päiväunet. Plörinäks meni nekin, vaikka tavallaan lähtökohta olikin tosi lupaava: Mutta ans olla kun mää avasin koneen ja kirjan ni meni noin nanosekunti tähän: ”Mää oon hereillä!!!! HUAMAAKSÄÄÄÄ?!?!? HEREILLÄÄÄÄÄ!!!!! TÄSÄ NÄIN!!” Ja sitte vielä vähän tommosta arvostelevaa katsetta sain kaupanpäällisiks. ”Voisikko vähä miättiä elämän prioriteetteja. Jos mua ei kohtsilleen huomioida ni sanonko mihin voit prioriteettis tunkee.” Hero muuten puhuu Piilijoen murretta, jos ette sattunu huomaamaan... 😁 Että silviissii eteni ne tehtävät. Not.  Lauantaina mä lähden ystävän kans kuunteleen tranceklassikoita sinfoniaorkesterin soittamana. ...

Nyt on todistettu tämäkin, että mitä pirree sen parree. Taisin tuossa aiemmin luetella mitä puutarhavehkeitä tämä mun penneli korvaa, mut jäi sanomatta että tosi nätisti tulee (naapurin) metsästä myös noi polttopuut. Kaikki kepit kyllä tekee kauppansa, mutta jos löytyy joku paraikaa kuljetuksessa olevaa pidempi pätkä niin vaihtoon menee. Tässä taidonnäyte tältä viikolta: Kun vielä muutama lenkki tehdään ni kyllä noilla jo kohta mökkisaunan lämmittää.    Metsäreissut on btw ollu jo hiukan nautinnollisempia (pois lukien se että ite pelkään hirviä!!!), ilmeisesti ruokinta on hänen mielestään korjattu sisällä sille tasolle että voi jättää jo muutaman sienenkin syömättä. Pelkäsin et syötän sen ihan pulleroks, mutta koiraltahan tuo vielä näyttää (kuvassa ollaan tekemässä omenasiideriä iskälle, maistuis varmaan mullekin ja nuolinkin kyllä siitä kannelta heti kun kukaan ei huomannu - yritin kieltäkin ujuttaa siitä reiästä mihin se vesilukko tulee mutta en saatana ylettäny 🤬).  P...

Hetkeen ei olekaan tullut julkaistua mitään. Kaveri on tässä välissä jo ehtinyt mm. vähän kasvaa, autoilla Helsingissä (syömässä yhden työkaverin korviksen 🙈)  ja aloittaa pentueskarin. Palataan näihin myöhemmin, koska tänään teemana yksin oleminen. Ja ehkä pieni avautuminen... 😁 Sanotaanko nyt vaikka että seurassani on koko ajan ollut joku 🐾. Samalla oma oloni on ollut yksinäisempi kuin yksin ollessakaan aikoihin. Mutta ehkä palaamme siihen myöhemmin, ehkä emme. Tänään puhuttaa toisenlainen yksinäisyys: koiruus oli tänään ekaa kertaa yksin kotona!!!! On ollut siis yksin jo aiemminkin omissa oloissaan, mutta nyt tohdin ekaa kertaa jättää hänet kauppareissun ajaksi ja poistua tontilta. Hänelle ainakin nämä lyhyemmän ajan yksinolot tuntuvat keveiltä. Asensin tabletille ja puhelimeen tuommosen Alfred-sovelluksen, jätin tabletin verhotangon päälle kuvaamaan ja vaklasin sitten puhelimesta mitä jäbä duunaa. Eipä paljoa duunaillut, alkuun vähän söi lipastoa ja omaa sänkyään, mutta viid...