Se tunne kun...

Tiiättekö, toi mun ihminen ei oikein tykkää tuosta sanakolmikosta. Mut minä en ymmärrä sitä (taasKAAN), koska minun mielestä tunteet on luonnollinen osa tätä elämää ja niistä pitää pystyy puhumaan.

Siis se tunne ku sulle soitetaan joululauluja marraskuussa. Ja ne menee liika korkeelta. Ai mun korvat!!!!!

Se tunne ku sua yritetään kerta toisesa jälkeen hukuttaa. Yritä itte pysyä pinnalla, suu täynnä vettä ja sitte tarttee vielä tommosta jotaki helevetin apinaa yrittää pelastaa sieltä vedestä. Ei kans kaksista.

Se tunne ku yrität näyttää niiiiin söpöltä ku ikinä osaat etkä siltikään saa. Toi ihminen sanoo, että se pystyy kuulemma samaistuun tähän. En tajunnu. Kyl se tuntuu aina saavan noita popcorneja vaikka minä en saa.

Se tunne ku pääset livahtaan maalla vanhojen ihmisten sänkyyn päikkäriaikana. Ei lupaa. Eka mää kyllä pesin tuon naisen, koska selvästikään naama EI ollut puhdas. Suosittelen ihmisille ainoastaan puhtaalla naamalla nukkuun menemistä. Ja oon aina valmis auttaan heitä pääseen tähän tavotteeseen.

Se tunne ku sut ensinnäki PESTÄÄN ja sitte sulle laitetaan tommonen joku saatanan kylpytakki. Tiättekö sen Kummeli-sketsin, missä se yks kysyy et saakse tulla soittaa ku auto hajos ja sit se mies kylpytakissa sanoo sille että "ETTE SAA!!!". Ni mää näytän ihan siltä jumankauta. Erittäin kiusallinen tunne.

Se tunne ku mun ihminen herää aamulla ja sen eka näky on tää. En tiä miten hieno tunne se on sille itelleen, koska tää tarkottaa yleensä sitä et oon jättäny sille max. 10 senttiä elintilaa, mut MUN tunne, ai että ko se on hiano ❤️

Ja se tunne ko mää pääsen syliin. Sanosin et mun suosikki-ihminen näisä syliasioisa on tän ihmisen naapuri. Sen syli on paras. Mää kyl luulen et joko sen syli on liika pieni tai mää oon vähä liian iso, mut ehkä kuitenki sen syli liian pieni sanosin. Ko mää oon kumminki aika sopiva.

Ja se tunne ku toi naapuri vetää mua muutenki puoleensa. Heti kun toi mun ihminen kysyy, et "Hero, haluaksää mennä Eevalle?" ni mää flippaan vähäsen. Noissa kuvasarjan tapahtumissa ei mee ko yks kikkelinluikaus ku mää oon tuolla väliovella. Mää en vaan jaksa ymmärtää miksei mulla oo siinä jatkuvasti avoimet ovet?!? Yleensä mää myös haistan toooooooooooooosi kaukaa sen naapurin. Siittä lähtee tasasin väliajoin semmosta savua, minkä hajun mää tunnistan vaikka läpi harmaan kiven ja sit mulle tulee yhtäkkiä "kova pissahätä". Vaikka yleensä mää sen pissahädän sitte unohdanki samantien ku ulos pääsen, jos se savuava naapuri on siinä aidan takana!

Se tunne kun sataa ja sut puetaan. V###tu.

Se tunne ku sulla on läheisiä koiraystäviä, joiden kans sää voit vaan hengaa. Mua ei muuten haittaa yhtään se, et ne on tyttöjä ja vieläpä aika nättejä. Ko mää oon poika. Ja semmosia pojat o.

Se tunne ku sulla on myös läheisiä ihmisiä, joista sää tykkäät ihan niin hirveesti että unohtuu kaikki semmoset turhanpäiväset säännöt kuten se et penkille ei nousta. Ja sit se ku nekin tykkää susta vaikkei ne aina siltä näytäkkä.

Ja se tunne vasta, ku sää et jaksa enää kolmatta tuntia lutkuttaa tota ydinluuta ja katot säälivästi ihmistä, joka heltyy ja alkaa kaivaa sulle sitä ydintä ja syöttää sen sulle haarukalla. ISOINA paloina. Tiättekö. Emmääkestä!

Se tunne ku saat klementiiniä. Tää joulun aika on joululauluinensa päivinensä vähä veemäistä aikaa, mutta tää hedelmätarjonta. Ai että kuulkaa ihmiset. Mulla alkaa semmonen Niagaran vesiputous suupielistä heti ku joku avaaki tommosen. Se on melkkis yhtä hyvää ku se chili, jota ihmiseltä tippu lattialle viime viikolla. Siittä voisin sanoo sen verran, että se maku oli ainaki aika pitkäkestonen. Viis minuuttia mää maiskutin ja se jatku jatku vaan. Omituinen tunne, mut ilmeisen hyvä, ku mää löysin niitä siemeniä ton jälkeen vielä lattialta ni mää hamusin niitäki viälä. Ja toi tiätte kyllä kuka, KIELSI minua taas, ku se huomas. Eipä yllätä varmaan enää ketään.

Ja mää tiän, että moni teistä on jo tän nähny. Mutta ku otsikkona on "se tunne kun", ni täsä se on. Se tunne kun. Oot vaan niin kertakaikkisen sanaton ko tämmönen pieni talmaatti ikinä olla ja voi. Kasvas ny aikuiseks toiki.

 

Lopuks toi ja mää halutaan toivottaa kaikille lukijoille oikein ihanaa joulun aikaa. Siittä huolimatta, että niitä joululauluja on varmaan viä tulossa. Mut mää luotan siihen, että se kompensoituu sillä, et joku taatusti pudottaa joulupöydästä jotaki lattialle. Eikä mulle oo nii väliä mitä se sattuu olemaan. Pääasia että on syötäväks kelpaavaa ja mikäpä ei olisi!