Ei helevettiläinen, mulle tulee KOIRA!!!
Eikä ihan mikä tahansa koira vaan juuri hän:
Päätöstä tuli vuoden päivät pähkäiltyä ja samalla muhi päätös opintovapaasta. Työelämää (hektistä sellaista) kun on takana jo yli 20 vuotta ja joku breikki piti saada. Niin siinähän sitä breikkiä onkin kerrassaan, kun ottaa koiranpennun!!! Ihmisellä ei tunnu olevan minkään sortin itsesuojeluvaistoa...
Itsesuojeluvaiston sijasta olen ollut paikalla silloin kun on jaettu noita perfektionismin siemeniä. Ei saatana mikä valmistautuminen on päätöksestä lähtien ollut käynnissä 🙃. Luettu on sen seitsemään kertaan kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin pentuoppaat mitä netti on sisäänsä imaissut, koirakouluttajan videofeediä seurattu, kynsisaksien oikeaa merkkiä pohdittu jajajaja... No, onpahan ainakin tullut pohdittua! Luojan kiitos olen jäämässä opintovapaalle ja opiskelijan tulot hieman hillitsevät törsäilyäni tässä kategoriassa. Silti olen saattanut ehkä jo hakea koiralle ruokasäkin, patjan, muutaman lelun ja tuota, saattaa sitä jokin pieni Mustin ja Mirrin verkkokaupan pakettikin odotella tuolla Sastamalan liikkeessä.........
Mutta ihmisen, joka osaa tehdä elämästään vaikeaa ja tieteellistä, on kyllä nämä koira-asiatkin ilmiselvästi tehtävä vaikeaksi. Pennun valinta - voi ristus mikä rosessi! Otanko nyt tuon joka näyttää kutsuvimmalta, mutta voi luonteeltaan osoittautua haasteelliseksi pakkaukseksi, uros vai narttu - narttu vai uros, blaffa vai priima, rauhallinen vai eloisa, kenen kanssa synkkaisi parhaiten ja sitä rataa. Kasvattajan valinta oli aika nopeasti selvä (se ainoa selvä asia 😂), koska hän vaikutti heti olevan mun kanssa samalla aaltopituudella.
Nohhhh, kun koira saatiin valittua niin sitten jo kyseltiin että mikä nimeksi. No voi saatana sentäs, NIMI!!! Ihan maailman yksinkertaisimmalta tuntuva asia. Ja tiedättekin jo, oliko yksinkertaista. NO EI!!!!! Ensin alkoi tämä KVG-touhu. No ei löydy ”sitä oikeaa”. Samalla muuten tulin todenneeksi että ihmiset on antaneet koirillensa kyllä to-del-la outoja nimiä. Vaikka nyt Hässi ja Pylsy mainitakseni. H-kirjaimella piti nimen alkaa ja se oli toisaalta myös helevatan hyvä asia, koska valinnan varaa tuli heti muutama aakkonen vähemmän. Sama se on tuolla kaupan jugurttihyllylläkin, kun pistäisivät sinne vaan sen Valion mansikan niin ei tarvis pienen ihmisen niin kovasti valkata. No sitten kun sitä nimeä oli pohdittu töissä ja kotona ja guuglessa ja koirannimikoneessa ja haettu jo ihmisnimikoneestakin niin lopulta hänestä saatiin aikaan Spotpower Hero.
Olin lopulta aika tyytyväinen tähän, vaikkakin nimi muistuttaa etäisesti työasioista, mutta tuossa oli jo pakko joustaa, koska kaikki nimet muistutti aina jostain. Miehen lapset antoi moniakin hyviä ehdotuksia, mutta multa tuli aina joku tän tyyppinen vastike: ”no ei tuota, koska mulla oli vuonna 1999 yks alainen, jolla oli tuon niminen mies ja se alainen oli ärsyttävä”.
Kun vajosin omaan tyytyväisyyteeni tämän nimiasian päätettyäni niin eikös seuraavana päivänä tule viesti, että ”sain nimilistan, mutta miksikä vihreää kutsutaan?” (vihreys selittyy sillä, et hällä on vihreä panta😊). No saatana niin tietenkin, KUTSUMANIMI!!! Ei olis kannattanu vajota yhtään mihinkään. Tässä asiassa päästiin jopa niin hedelmällisiin perusteisiin, että ”eihän tämän nimistä koiraa vaan ole joskus ollu sun entisellä hoidolla?” ja niinhän siinä sit tietysti kävi et kun löytyi perfect nimi niin johan se justiisa muistutti siitä ex-hoidosta. Joten tulemme siis kutsumaan häntä Heroksi. Suamalaisittain. Ei mikkään hiiiirou vaan ihan hero. Ai saakeli, tuli muuten mieleen et en ny sitte guuglettanu mitä tuo kirjainyhdistelmä muilla kielillä tarkoittaa. Jos se ny on sitte joksiki hindiksi vaikka runkkari niin sitte se vaan on. Nythän se on jo rekkarissakin, joten paluuta ei ole.
Päätöstä tuli vuoden päivät pähkäiltyä ja samalla muhi päätös opintovapaasta. Työelämää (hektistä sellaista) kun on takana jo yli 20 vuotta ja joku breikki piti saada. Niin siinähän sitä breikkiä onkin kerrassaan, kun ottaa koiranpennun!!! Ihmisellä ei tunnu olevan minkään sortin itsesuojeluvaistoa...
Itsesuojeluvaiston sijasta olen ollut paikalla silloin kun on jaettu noita perfektionismin siemeniä. Ei saatana mikä valmistautuminen on päätöksestä lähtien ollut käynnissä 🙃. Luettu on sen seitsemään kertaan kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin pentuoppaat mitä netti on sisäänsä imaissut, koirakouluttajan videofeediä seurattu, kynsisaksien oikeaa merkkiä pohdittu jajajaja... No, onpahan ainakin tullut pohdittua! Luojan kiitos olen jäämässä opintovapaalle ja opiskelijan tulot hieman hillitsevät törsäilyäni tässä kategoriassa. Silti olen saattanut ehkä jo hakea koiralle ruokasäkin, patjan, muutaman lelun ja tuota, saattaa sitä jokin pieni Mustin ja Mirrin verkkokaupan pakettikin odotella tuolla Sastamalan liikkeessä.........
Mutta ihmisen, joka osaa tehdä elämästään vaikeaa ja tieteellistä, on kyllä nämä koira-asiatkin ilmiselvästi tehtävä vaikeaksi. Pennun valinta - voi ristus mikä rosessi! Otanko nyt tuon joka näyttää kutsuvimmalta, mutta voi luonteeltaan osoittautua haasteelliseksi pakkaukseksi, uros vai narttu - narttu vai uros, blaffa vai priima, rauhallinen vai eloisa, kenen kanssa synkkaisi parhaiten ja sitä rataa. Kasvattajan valinta oli aika nopeasti selvä (se ainoa selvä asia 😂), koska hän vaikutti heti olevan mun kanssa samalla aaltopituudella.
Nohhhh, kun koira saatiin valittua niin sitten jo kyseltiin että mikä nimeksi. No voi saatana sentäs, NIMI!!! Ihan maailman yksinkertaisimmalta tuntuva asia. Ja tiedättekin jo, oliko yksinkertaista. NO EI!!!!! Ensin alkoi tämä KVG-touhu. No ei löydy ”sitä oikeaa”. Samalla muuten tulin todenneeksi että ihmiset on antaneet koirillensa kyllä to-del-la outoja nimiä. Vaikka nyt Hässi ja Pylsy mainitakseni. H-kirjaimella piti nimen alkaa ja se oli toisaalta myös helevatan hyvä asia, koska valinnan varaa tuli heti muutama aakkonen vähemmän. Sama se on tuolla kaupan jugurttihyllylläkin, kun pistäisivät sinne vaan sen Valion mansikan niin ei tarvis pienen ihmisen niin kovasti valkata. No sitten kun sitä nimeä oli pohdittu töissä ja kotona ja guuglessa ja koirannimikoneessa ja haettu jo ihmisnimikoneestakin niin lopulta hänestä saatiin aikaan Spotpower Hero.
Olin lopulta aika tyytyväinen tähän, vaikkakin nimi muistuttaa etäisesti työasioista, mutta tuossa oli jo pakko joustaa, koska kaikki nimet muistutti aina jostain. Miehen lapset antoi moniakin hyviä ehdotuksia, mutta multa tuli aina joku tän tyyppinen vastike: ”no ei tuota, koska mulla oli vuonna 1999 yks alainen, jolla oli tuon niminen mies ja se alainen oli ärsyttävä”.
Kun vajosin omaan tyytyväisyyteeni tämän nimiasian päätettyäni niin eikös seuraavana päivänä tule viesti, että ”sain nimilistan, mutta miksikä vihreää kutsutaan?” (vihreys selittyy sillä, et hällä on vihreä panta😊). No saatana niin tietenkin, KUTSUMANIMI!!! Ei olis kannattanu vajota yhtään mihinkään. Tässä asiassa päästiin jopa niin hedelmällisiin perusteisiin, että ”eihän tämän nimistä koiraa vaan ole joskus ollu sun entisellä hoidolla?” ja niinhän siinä sit tietysti kävi et kun löytyi perfect nimi niin johan se justiisa muistutti siitä ex-hoidosta. Joten tulemme siis kutsumaan häntä Heroksi. Suamalaisittain. Ei mikkään hiiiirou vaan ihan hero. Ai saakeli, tuli muuten mieleen et en ny sitte guuglettanu mitä tuo kirjainyhdistelmä muilla kielillä tarkoittaa. Jos se ny on sitte joksiki hindiksi vaikka runkkari niin sitte se vaan on. Nythän se on jo rekkarissakin, joten paluuta ei ole.
No siinä hän ny sitte on vähän vanhempana. Ja juu, juurikin tuo kaveri, josta näkyy et on ollu ruoka-aikaan paikalla joskus ennenkin. Niinku tuleva emäntänsäkin. Et sinänsä meidän yhteinen taival näyttää tähtimerkeissä ihan hyvältä 😁
Niin ja koulu muuten alkoi virallisesti eilen. Voittekin varmaan kuvitella mitä valmisteluja sen eteen on tässä koirahässäkässä tehty...................
Kommentit
Lähetä kommentti