Koiranilma

Kuka pahvi on keksiny termin koiranilma? Hällei varmaan ainakaan dallua ole ollut... Mulla on nykyään jo ihan semmonen kauhunsekainen pelko päällä heti kun vähän tuulee tai ripsii vettä tai on kylmä, kun tiedän et tulee olemaan taas ihan saatanallinen homma saada kaveri pysymään ulkona niin pitkään et sekä ykkönen että kakkonen tulis sinne ulos. Mä olen muuten lukenu Mustin ja Mirrin pentuopasta, joka on sinänsä ihan tosi hyvä, mut vielä kun saatais mun koira käyttäytyyn niinku opas olettaa. ”Olet pennun mielestä kiinnostava ja luoksesi on aina ilo tulla” tai ”Kutsu pentu iloisesti luoksesi ja tee sitäsuntätä”. No viddu minä lakkaan tasan olemasta yhtään kiinnostava jos toi koiranilma iskee. Siinä ei saatana kaveria kyl kiinnosta mikään muu ku sisälle vievät rappuset. Saan kutsua siellä iloisesti vaikka maailman tappiin asti mut hän ei ota kuuleviin korviinsa. Voin kyllä sanoa häviäväni kuus nolla kiinnostavuudessa myös kaninpaskalle, mädäntyneelle sammalelle, SIENILLE, tuohille ja tupakannatsoille. Siinäpähän iloisesti häntä kutsun vaan juu.

Josta saankin mukavasti aasinsillan tähän pihalla möyrimiseen. Mä sanoisin et tosi moni puutarhassa käytettävä tuote menettää asemansa kun otat dallupennun. Tai no ainaki tämän minun pennun. En tarvi enää a) ruohonleikkuria, b) sammalpoistoa, c) nurmikon ilmastajaa, d) sienten keruukonetta, e) lannoitteita, f) oksasilppuria, g) lehtipuhallinta ja varmaan löytyy vielä muutama muukin hyödyttömäksi käynyt kapistus. Hän joko möyrii, katkoo, jauhaa tai (ja) syö kaiken. Ja lannoittaa päälle. Erityisesti sienten kanssa hän on huippulahjakas. Se jaksaa ihmetyttää mua kerta toisensa jälkeen. Kertoja on ollutkin jo 7, jolloin olen kaivanut sientä kaiffarin kurkusta. Mut siis se tapa jolla se niitä löytää!!! Käppäillään kaikessa rauhassa nurmikon reunalla ja yhtäkkiä Hero tekee aivan out of the blue järkyttävän sivusyöksyn kaulaansa myöden erittäin pitkään heinikkoon ja sekunnin nanotuhannesosassa sillä saatanan jantterilla on joku tatti suussa. Ja mulla otsassa. Eihän tuossa ny millään pysty seuraamaan mitä siitä myllystä menee alas! No, sanottakoon nyt et olen kyllä aika tikkana siellä suussa tiiraamassa heti kun huomaan et taas sinne jotain vilahti. Ja seuraan myös koko ajan missä suu menee. Mutta jumalauta kun meidän refleksit ei oo kyl samalta planeetalta. Mun tarvis varmaan hyödyntää tää taito ja tehdä hänestä suppilovahverokoira. 

Tästä syystä pidän häntä nykyään pääasiassa valjaissa, jotta mulla olis joku kontrolli tähän sieniheittäytymiseen. Eikä liene mikään arvoitus enää miksei meillä ole paljon ulkokuvia. Eipä ole paljon aikaa kameraa taskusta tämän pennelin kanssa kaivella. Mut sain mä sentään yhden. 

Dalmatianpystykorva: