Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Täälä sitä taas ollaan, mun elämän toinen kalenterivuosi on alkanu!!



Mun vuodenvaihde sujui hyvin jännittävissä merkeissä. En kuullut kun pari rakettia ja satuin samaan aikaan löytämään just pari peuran papanaa ni ne raketit ei mun korvaani lotkauttanu. Mutta mikä lotkautti korvaa ja vissiin jotain muutakin oli samassa paikassa iltaa viettänyt Mörri 13 v (taka-alalla mikä on hälle mun mielestä ihan oikee osote). 



Se oli rasittava. Ensinnäkin se oli tyttö enkä mää saanu hypätä sen selkään. Yritin kyllä parhaani. Sitte se oli vanha eikä se lähteny leikkiin. Yritin siinäkin kyllä parhaani. Kaiken kukkuraks sen takaosasto haisi erittäin kiinnostavalle eikä mun annettu haistella sitä. Uskokaa pois, yritin parhaani mukaan tätäkin. Eihän siinä sitten malttanu nukkuakaan juuri lainkaan joten uudenvuodenpäivänä mää olin niiiiiin väsyny. Toi ihminen sano kolmelta iltapäivällä vievänsä mut kohta lääkäriin. Mää vaan nukuin ja nukuin. No okei, kyllä mää söin kun ruokaa tarjottiin ja heräsin aina kun jääkaapin ovi aukes. Et en mää tajuton ollu. Mutta miettikääpä ite jos olisitte vaan yrittäny ja yrittäny jotain tuntikausia onnistumatta niin kai siinä ny vähemmästäkin väsyy! Kyllä mää sitten seuraavana päivänä taas palauduin ennalleni. 


Yritin täsä miettiä että mitkä oli mun vuoden 2018 kohokohdat. Ni mä luulen et mun syntymä oli kokonaisuuden kannalta aika merkittävä. Ja sen jälkeen hyvänä kakkosena tuli kaikki ne kerrat jolloinka sain syödä jotain hyvää. Tai no siis syödä, piste. 



Toi on myös alkanu puhuun jostain kassien poistamisesta. Kohokohta 2019? Minä en oikein tarkkaan ymmärrä mistä se puhuu mutta sanoo että uusi vuosi ja uudet kujeet. Minusta tuntuu että se on jotain epämiellyttävää. Sanoo että kun mä olen alennuskorista niin ei mua oteta näyttelyyn eikä musta voi tulla koskaan isää. En mää kyllä mitään elareita maksettavakseni hamuakaan että ihan sopii mulle. Ja kaikki tää vaan sen takia että mun toinen korva on kokonaan ruskee! Hyvä flaksi. Mut en oo vielä varma et onkse sitä noilla kassimarkkinoilla. No ehkä se tässä tammikuun aikana sitte selviää. Mutta kattelkaa ny vielä ku voitte! Nylkytän täsä tyynyä, mikä on minusta mukava ajanviete. 




Mun uudenvuoden eka projekti on kuulemma eroahdistuksen helpottaminen. Mää en kestä sitä että ketään lähtee. Mihinkään. Jos naapuri tulee kylään niin senkin olis paree jäädä meille asumaan. Jos me viedään joku juna-asemalle niin sekin vois  jäädä vaan sinne autoon istumaan forever. Yksin noi kyllä mua jättää mut fy faan en mää tykkää siittä yhtään. Mulla ilmenee myös eroahdistuspiereskelyä ja eroahdistushikka. Varsinkin kun toi mun pääihminen lähtee enkä pääse mukaan ni nousen ikkunalle kaasutteleen. Tappaakseni kostoksi kaikki jäljellejääneet. 



Ja sitte mua alkaa kohta hikottaan. Kyllä mää siittä sitte nopeesti tokenen, mutta toi sanoo että tolle on kyllä ny tehtävä jotain. Se ei oo kuulemma koskaan kuullu eroahdistuspiereskelystä. 


Mulla ilmenee myös leipomisahdistuskuolaamista. 



Noi epäilee että jojoista päätellen joku tanskandoggi on päässy tölväseen mun äitiä. 



Tää joulun aika oli siittä aika raskas että mää kuivuin aika pahasti. Me oltiin ruokataivaassa monena päivänä ja minusta tuntuu että mulla oli joku semmonen syndrooma että kaikki vesi jäi poskeen säilöön ja valu sieltä pikkuhiljaa tipotellen aina pois. Tai joku juttu siinä oli että koko ajan joku kuivas mua ja lattiaa pyyheliinalla vaikka mää vaan olin. Minusta tulee ehkä isona kokki kun mää harjoitin semmosta learning by watching -metodia koko joulunalusajan kun noi laitto ruokaa. Voin sanoo että nukutti hyvin tämänkin rupeaman jälkeen!!!



Kun oikein tikkana seurasin tilannetta niin välillä olin ihmistäkin nopeampi kun jotain tipahti maahan ja pääsin myös vähän analysoimaan niitä ruokia. Tykkäsin ainakin rosollista, italian salaatista, kinkun rasvasta, kinkusta, perunasta, leivänmuruista, juustoista, kotikaljasta, puurosta ja sopasta ja marenkijälkiruuasta. Määrät oli vaan mielestäni hiukan vaatimatonta tasoa. 


Sain mää sitte ihan oikein paketinkin. Sisältö vaan meni tolle ihmiselle. Mää tein siittä selvää jälkee alta aikayksikön. Paketista - en ihmisestä (vaikka mieli tekikin kun mulle ei ollu paketteja stn). Millais teitin lahjojen kans kävi? Saitteko ja söikö ne joku?!?






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihminen-koira -sanakirja osa I

Dalmisten kuningas

Yksin olemisen sietämätön keveys