R.I.P. kassit

Ihmiseltä on kuulemma paljon kyselty, että miten minä olenki niin rauhallinen - kaikkien niiden kuvien perusteella mitä se minusta postailee. No tuota mää voin kertoo: se johtuu pelkästään siitä, että se ei saa minusta kuvia muulloin ku rauhallisena. Tai saa, mutta ne kuvat on tätä luokkaa:

 

 

 

Ni sanoisinko että nämä ei imartele kuvaajaa eikä kyllä oikein minuakaan. Tämmösistä menee helposti maine. Ainakin se rauhallisen koiran maine.

No mutta, tärkeimmät kuulumiset. Multa lähti kuulkaa ny sitte ne kassit. Jos Facebookin koirat-ryhmää (ja yhtä koirapuiston tätiä...) on uskominen niin ne vietiin multa 10 vuotta liian aikaisin tai niitä ei olis pitäny viedä lainkaan. Onneks minä en sitä lue kun en ole somekoira ja nämä on täysin kuulopuheita. Kolmen eläinlääkärin sen sijaan ite kuulin sanovan, että jos et sää niillä mitään meinaa tehdä niin ei kun pois vaan sitte ku puoli vuotta on mittarissa. No, mitäs mää niillä - olihan niitä ehtoisin kiva lussutella, mutta voin mää tota kikkeliänikin lussuttaa, ei ne sitä sentään (vielä ainakaan!) vieny.

Mua taas niin huvitti ne eläinlääkärin ohjeet operaation jälkeen. Toi ihminen odotteli siellä eläinlääkärin kahviossa että se tullaan hakeen sitte sinne heräämöön operaation jälkeen mua hoivaamaan ja tukemaan. Mutta paskan marjat mää mihinkä heräämöön jääny tuettavaks, mää tulin sieltä sinne kahvioon hoitajan kans pää kolmantena jalkana ja hihna kireenä tietysti koska oli kiirus omistajan luo. No ei oikeesti, vaan siellä kahvilassa haisi kaakao. Mun piti olla uupunut ja tokkurainen, mutta mää vedin siellä ympäri eläinlääkärin tiloja sata lasissa niin että toi hihnan päässä roikkunut oli ihan loppu. Se ennemminki olis jonku toipumisen tarvinnu. Hoitajaakin nauratti.

Ja sitte mut olis pitäny laittaa johonki kylppärin lattialle kotona "lepäämään", jos tulee oske. Ruakaa mää olin vailla! Sitä sai vaan pieninä annoksina jonku mukapahoinvoinnin takia, mutten mää kyllä semmosta tuntenu, kurnivaa nälkää vaan kun oli vattani niiiiiin tyhjä.

No se oli siis tyhjä sen takia että olin oksennellu parina yönä, kun ny olin sattunu jostain löytään kinkunpaistopussin - se maistu sikahyvältä - ja vetelin semmosen ja se sieltä sitten maanantaina aamusta pukkas paluupostina pihalle pussinsulkijakin vielä pussin suulla kiinni. Tarina ei kerro mistä se löyty ja oliko jotain sisältöäkin pussissa syöntihetkellä, enkä aio muuten minäkään asiasta kertoa.

No joo sitten tuli se kassien poiston vittumaisin osuus. Nää kledjut.

Mulle laitettiin tommonen toipumispuku, etten pääse lipsimään leikkaushaavaa, mutta kotio päästyäni mää hinkkasin itteäni eteisen seinään niin pitkään ja hartaasti että toi ihminen sano että ny tää saa loppua ja se otti sen multa pois. Ehdin jo tuntea suurta riemua, mutta ojasta allikkoon mentiin. Se pisti tilalle tommoset hirvikalsarit.

Jumalauta että oli noloo. Ja mun häntä tungettiin tommoseen reikään, jota ne nimitti sanalla "sepalus". Ei hyvä. Puolitoista viikkoo sitte näissä ja välillä molemmissa. Stn. No, positiivista oli tosin se, että ihminen nukku mun kans melkein viikon!!! Ai että, mää vetelin unta palloon niin tunteella sen jalkojen päällä ja perseen päällä ja kainalossa ja tyynyllä ja poikittain ja pitkittäin ja mää niiiiin nautin. Mää ihmettelen että minkä takia se näytti itte päivisin niin väsyneeltä, koska mää olin jotenkin niin hyvin levänny!

Sitten se nautinnollisin osuus: jokailtaiset pallipyykit. Tai no ei siinä mitään palleja enää kyllä pyykätty, kun ei niitä ollu, mutta sitä mitä niistä nyt oli jäljellä piti suihkutella lämpimällä vedellä joka päivä viikon ajan. Sanotaanko ny näin että aiemmin noi suihkuhommat ei oo ollu ihan se mun suosikkijuttu. Kun se hoitaja kerto tuolle ihmiselle että suihkutusta joka päivä muutama minuutti niin tuo huokaili ja puhui jotain jostain suojapuvusta. Itelleen. Olisittepa nähny sen ilmeen kuulkaa kun mää nökötinkin siellä kylppärissä koipi ylhäällä ja naatiskelin siittä lämpimästä vesisuihkusta (ja sain vielä namia syödäkseni samalla!). Mutta se vesi onkin aiemmin tullu väärästä suunnasta!!! Alhaalta, ihminen, ei ylhäältä, kiitos.

No, ny tää leikkaushässäkkä on ohi ja kaikki kyselee että "no rauhottuko se?". Ihan tiedoks vaan: ei rauhottunu 😁