Elämä on koiran parasta aikaa

Ny on kesä ja mää taidan tykätä tästä. Olen kuulkaa löytäny tätä samaa justkaa täältä luonnon helmasta mitä oli siellä uimahallissa talvella. Ja täs on paljon paremmat aromit, tätä voi juodakin! Mää otin tapani mukaan varovasti tän homman ja kahlasin vaan eka. No, mua motivoi kyllä aika pitkälti toi korte, jota mää sinne itse asiassa ensisijaisesti menin syömään. Mut sit mää hokasin et tää viilentää aika kivasti! 
Arvostin kyl sitä, et eka sain saattajan. Se rohkasi mua ja kehu et oon hieno ja reipas poika ja se tuntu tosi kivalta, vaikka kyl mää ny tiesinkin jo et oon.
Ja sit mää kuulkaa vaan lähdin polskutteleen ihan ite. Siistii!!!
No sit tuli joku juhannus. En tajua mitä se tarkotti, mut raskasta se oli. Mää olin ihan niinku että yöunille ja noi ihmiset oli ihan jotain muuta. Sitte ne lähti vielä puolilta öin roudaan mua johki naapurin mökille. Jotaki melfieitä piti ottaa ja mun silmillä oli joku tommonen pahanhajunen rehu. Emminä ymmärrä kyllä noitten touhuja kans joskus en sitte lainka.
Mutta tiättekö että tohon aikaan mua jo niiiiiin väsytti. Mua väsytti nin paljon, että kävi semmonen juttu mikä suaraan sanoen ihan hävettää. Nukahdin meinaan makkaraperunoitten äärelle. Ei oo semmosta ennen tapahtunu ja jos minusta on kii ni pidän huolen ettei tuu tapahtuun enää ikinä. Kamala errori. Oon meinaten melko varma että jos olisin pysyny hereillä ni olisin saanu syödä noi. Ei vaan pysyny silmät auki ei sitten nin millään - olisin tarvinnu varmaan makkaratikut silmiin. Traagista.
Mulla on ny alkanu joku hevossiedätys. Se on semmosta, että toi ihminen vie mut noiden saatanankokosten elukoitten viereen, antaa namia ja hokee mukarauhalliseen sävyyn ”he-vo-nen”. Kai minä ny helvetti tiedän mikä hevonen on. Syönhän mää sen paskaakin melkkis päivittäin. Urpo! Mä kyl kestän noita muuten, mut se oli paha ku jouduin sivusta seuraan ku mun ihminen meni ihan 
noita liki ja syötti niille jotain. Ensinnäki, se he-vo-nen olis voinu syödä sen mun ihmisen ja siks toiseks miksen mää saanu niitä voikukan lehtiä vaan noi he-vo-set vaan sai?!? Minusta ei reilua. 
Me ollaan ny oltu aika paljon täällä maalla ja tää on minusta ihan paras paikka. Täälä on ensinnäki noi kaks vanhaa ihmistä, jotka sanoo koko ajan et ”no kyllähän sen ny täytyy saada kaivaa” tai et ”kyllähän sen ny täytyy saada jotain suuhunsa ku ihmisetkin saa”. Minusta nämä ihmiset on maailman parhaita. Mun toi pääihminen sanoo vaan aina kaikkeen et ”ei”. Kyllä minua niin välillä vituttaa et miksen vois vaan asua noiden kans, jotka sanoo kaikkeen joo. Onko olemassa joku koiravetoomustuomioistuin johka vois reklamoida??? Esim. kaurapuurokattilan nuoleminen joka aamu. Voiks ny paljo mitään parempaa olla?!?
No, aina on asioilla tietysti kääntöpuolensa. Meinaten nää nukkumisasiat. Me dalmikset ollaan semmosia, jokka ei halua nukkua lattialla. Ku ei vaan haluta. Ni täälä on semmonen järjestely et mun täytyy. Se on suoraan sanoen vähä perseestä. Olen kyllä yrittäny saada muutosta tähän asiaan. Ku mää pääsen livahtaan tähän (parasta on puhtaat petivaatteet 😍), ni missä on silloin ne ihmiset jotka sanoo et ”no kyl sen täytyy saada”? Toi yks nihilisti sanoo et ”omalle petille”. Vaikka mulla onki tommonen untuvatuplapeitto ni kamoon, LATTIALLA!!! Jotain rajaa täs kans tarttis olla.
Ja mää olen kyllä ottanu mallia, et tiedän millai tässä kuuluu olla. Yritän teeskennellä olevani umpiunessa, jos pääsen tähän livahtaan, mutta aina toi nihilisti sanoo mulle et ”turha yrittää”. Kun ei nin ei. 
Ehdottomasti parasta kesässä on kuitenkin nämä viljapeltorallit. Tästä olis videookin, mutta toi ihminen on siinä määrin turo, et se ei saanu sitä toimiin täällä mitenkä. Ni täs on ny vaan sitte pieni osa mun riemustani!

Kaiken kaikkiaan tää kesä on aika jees!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihminen-koira -sanakirja osa I

Dalmisten kuningas

Aikuisuuden kynnyksellä