Pilkkuja, pilkkuja...

Kuka pahvi on keksiny termin koiranilma? Hällei varmaan ainakaan dallua ole ollut... Mulla on nykyään jo ihan semmonen kauhunsekainen pelko päällä heti kun vähän tuulee tai ripsii vettä tai on kylmä, kun tiedän et tulee olemaan taas ihan saatanallinen homma saada kaveri pysymään ulkona niin pitkään et sekä ykkönen että kakkonen tulis sinne ulos. Mä olen muuten lukenu Mustin ja Mirrin pentuopasta, joka on sinänsä ihan tosi hyvä, mut vielä kun saatais mun koira käyttäytyyn niinku opas olettaa. ”Olet pennun mielestä kiinnostava ja luoksesi on aina ilo tulla” tai ”Kutsu pentu iloisesti luoksesi ja tee sitäsuntätä”. No viddu minä lakkaan tasan olemasta yhtään kiinnostava jos toi koiranilma iskee. Siinä ei saatana kaveria kyl kiinnosta mikään muu ku sisälle vievät rappuset. Saan kutsua siellä iloisesti vaikka maailman tappiin asti mut hän ei ota kuuleviin korviinsa. Voin kyllä sanoa häviäväni kuus nolla kiinnostavuudessa myös kaninpaskalle, mädäntyneelle sammalelle, SIENILLE, tuohille ja tup...

Voi yhdeksänkymmentä ja munat markan!!! Pikku penneli on vallannut sekä asuntomme että myös sydämemme. Mutta jösses kyllä riittää hommia! Eipä tässä muuten mitään ongelmaa ehkä olisi, mutta mies on tullut iltaisin myöhään kotiin ja niinpä nämä ensimmäiset päivät olen ollut käytännössä yksinhuoltajana. Eikä siinäkään vielä mitään ongelmaa ehkä olisi, mutta löysää vatsaahan sieltä alkoi sitten pukata heti toisena kotipäivänä... Hommaa on tullut myös ehkä järkättyä omilla päätöksillä, mutta meille oli alusta alkaen selvää, että pennun sisäsiisteysopetus alkaa heti, eikä lattialle levitellä sanomalehtiä. Nyt pitää olla koko ajan haukkana tarkkailemassa merkkejä ykkös- tai kakkoshädästä ja kiidättää pentu ulos tarpeilleen. Tämä tarkoittaa siis yövalvomista ja myös muutamaa pesuvuoroa odottavaa mattoa 😁 Matot on toki poissa pennun pääsääntöisistä oleskelutiloista, mutta nopsaan se näyttää turauttavan/lirauttavan niihin läpikulkuhuoneisiinkin!!! Ja nyt kun pennun vatsa on ollut löysä...

Kohta Se tapahtuuuuuu... Enää kolme yötä siihen kun ei saa kolmeen yöhön (ainakaan) nukuttua 😁 Olen nyt yrittänyt valmistautua parhaalla mahdollisella tavalla, mutta eiköhän sieltä silti jotain ylläripylläriä ole tuloillaan. Sänky on tehty: Ja kaiken sortin  tavaraa hankittu: Ja hän on käynyt kuulotestissä ja plussaa tuli, eli täysin kuuleva poika! Eri asia on sitten se valikoiva kuulo, sitä ei kuulemani mukaan tässä testattu... Nyt sitten ei muuta kun odotellaan. Ai niin juu, opinnotkin on aloitettu 😅 Olen jopa saanut luettua jo yhden kokonaisen kirjan. Enpä tuosta juuri mitään ymmärtänyt, mutta on ainakin tullut opiskeltua!! Aloittelin seuraavaa ja se on vielä enemmän hepreaa kuin tuo ensimmäinen. Ans kattoo kui muijan käy opintojensa kans. Tokkopa tää ymmärrys tästä ainakaan lisääntyy opintojen edetessä...  Tänään on edessä ystävän 40-vuotissynttärit. Kai maar sitä tarttee lähtee jollain tapaa niihin valmistautuun. Jos unohtuis siinä vaikka koirajännitys siinä määrin ...

Eikä ihan mikä tahansa koira vaan juuri hän: Päätöstä tuli vuoden päivät pähkäiltyä ja samalla muhi päätös opintovapaasta. Työelämää (hektistä sellaista) kun on takana jo yli 20 vuotta ja joku breikki piti saada. Niin siinähän sitä breikkiä onkin kerrassaan, kun ottaa koiranpennun!!! Ihmisellä ei tunnu olevan minkään sortin itsesuojeluvaistoa... Itsesuojeluvaiston sijasta olen ollut paikalla silloin kun on jaettu noita perfektionismin siemeniä. Ei saatana mikä valmistautuminen on päätöksestä lähtien ollut käynnissä 🙃. Luettu on sen seitsemään kertaan kaikki mahdolliset  ja mahdottomatkin pentuoppaat mitä netti on sisäänsä imaissut, koirakouluttajan videofeediä seurattu, kynsisaksien oikeaa merkkiä pohdittu jajajaja... No, onpahan ainakin tullut pohdittua! Luojan kiitos olen jäämässä opintovapaalle ja opiskelijan tulot hieman hillitsevät törsäilyäni tässä kategoriassa. Silti olen saattanut ehkä jo hakea koiralle ruokasäkin, patjan, muutaman lelun ja tuota, saattaa sitä jokin...