Koiranilma

Kuka pahvi on keksiny termin koiranilma? Hällei varmaan ainakaan dallua ole ollut... Mulla on nykyään jo ihan semmonen kauhunsekainen pelko päällä heti kun vähän tuulee tai ripsii vettä tai on kylmä, kun tiedän et tulee olemaan taas ihan saatanallinen homma saada kaveri pysymään ulkona niin pitkään et sekä ykkönen että kakkonen tulis sinne ulos. Mä olen muuten lukenu Mustin ja Mirrin pentuopasta, joka on sinänsä ihan tosi hyvä, mut vielä kun saatais mun koira käyttäytyyn niinku opas olettaa. ”Olet pennun mielestä kiinnostava ja luoksesi on aina ilo tulla” tai ”Kutsu pentu iloisesti luoksesi ja tee sitäsuntätä”. No viddu minä lakkaan tasan olemasta yhtään kiinnostava jos toi koiranilma iskee. Siinä ei saatana kaveria kyl kiinnosta mikään muu ku sisälle vievät rappuset. Saan kutsua siellä iloisesti vaikka maailman tappiin asti mut hän ei ota kuuleviin korviinsa. Voin kyllä sanoa häviäväni kuus nolla kiinnostavuudessa myös kaninpaskalle, mädäntyneelle sammalelle, SIENILLE, tuohille ja tupakannatsoille. Siinäpähän iloisesti häntä kutsun vaan juu.

Josta saankin mukavasti aasinsillan tähän pihalla möyrimiseen. Mä sanoisin et tosi moni puutarhassa käytettävä tuote menettää asemansa kun otat dallupennun. Tai no ainaki tämän minun pennun. En tarvi enää a) ruohonleikkuria, b) sammalpoistoa, c) nurmikon ilmastajaa, d) sienten keruukonetta, e) lannoitteita, f) oksasilppuria, g) lehtipuhallinta ja varmaan löytyy vielä muutama muukin hyödyttömäksi käynyt kapistus. Hän joko möyrii, katkoo, jauhaa tai (ja) syö kaiken. Ja lannoittaa päälle. Erityisesti sienten kanssa hän on huippulahjakas. Se jaksaa ihmetyttää mua kerta toisensa jälkeen. Kertoja on ollutkin jo 7, jolloin olen kaivanut sientä kaiffarin kurkusta. Mut siis se tapa jolla se niitä löytää!!! Käppäillään kaikessa rauhassa nurmikon reunalla ja yhtäkkiä Hero tekee aivan out of the blue järkyttävän sivusyöksyn kaulaansa myöden erittäin pitkään heinikkoon ja sekunnin nanotuhannesosassa sillä saatanan jantterilla on joku tatti suussa. Ja mulla otsassa. Eihän tuossa ny millään pysty seuraamaan mitä siitä myllystä menee alas! No, sanottakoon nyt et olen kyllä aika tikkana siellä suussa tiiraamassa heti kun huomaan et taas sinne jotain vilahti. Ja seuraan myös koko ajan missä suu menee. Mutta jumalauta kun meidän refleksit ei oo kyl samalta planeetalta. Mun tarvis varmaan hyödyntää tää taito ja tehdä hänestä suppilovahverokoira. 

Tästä syystä pidän häntä nykyään pääasiassa valjaissa, jotta mulla olis joku kontrolli tähän sieniheittäytymiseen. Eikä liene mikään arvoitus enää miksei meillä ole paljon ulkokuvia. Eipä ole paljon aikaa kameraa taskusta tämän pennelin kanssa kaivella. Mut sain mä sentään yhden. 

Dalmatianpystykorva:



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihminen-koira -sanakirja osa I

Kuva
Semmonen Koira-ihminen -sanakirja onkin varmaan tehty jo, kun toi ihminen tuntuu tekevän mun hännänhepsutuksista koko aika kaiken maailman päätelmiä. Että millai päin ja mihinkä suuntaa propelli ny osoittaa. Mutta mää teinki tämmösen Ihminen-koira -sanakirjan! Välillä tuntuu, että tuolla liikkuu MUITA koiria, jotka ei lainkan ymmärrä niitten ihmisiä ni tän vois lukee vaikka niille. Mää voin jatkaa tätä sitte ku mää alan ymmärtää taas lisää mitä tuo yrittää sanoa. Mutta ko mää täytin vasta 2 just niin mää luulen et kaikki ei oo vielä täsä. Ja sitte ihan muuten vaan tähän loppuun minusta vielä muutama kuva: Täsä oon vaan. Komeena, ko ei minusta rumaakaan saa. Täsä mää oon siä Eevalla, mihin mulla on aina niin kova hinku. Täsä mää uin mun ihmisen kans - tää on ajalta jollonka viä pysty uimaan. Ny on ihan saatanan kylmä! Tää on kans ajalta, jollonka oli sitä hellettä. Mulla on vähä kylmää pyyhettä päällä ja näytän ihan joltaki beduiinilta. Jos olisin saanu itte päättää ni tätä ei olis julk
Lue lisää

Dalmisten kuningas

Kuva
Tänään meillä olikin kiva ja jännä lenkkipäivä. Tavattiin kaks collieta, Alma ja Neela, jotka pyysi pellolle leikkimään. No ei ne kyl oikeesti pyytäny vaan niitten ihmiset. Eikä se toinen kyl itse asiassa edes leikkiny, se vetos siihen et se on jo kuus. Se vaan katteli ja väisteli. Mut se 1-vuotias haisi kyl minusta niin kivalta et halusin juosta sen kans hippaa! Mun ihminen ei tajunnu ottaa meistä kuvia 🤦🏼‍♀️ Sit toi mun ihminen vei mut vielä kattoon hevosia. Mä en enää haukkunu niitä, ihmettelin vaan. Aika saatanan isoja kavereita ne kyllä on, et ei niitä kovin lähelle silti tehny mieli mennä. Ja arvatkaapa ottiko se mun ihminen meistä kuvia. No niinpä just. 🤦🏼‍♀️ Tuolla emännällä sen sijaan tuntuu olevan noilla lenkeillä vähän liikaa aikaa ajatella. Jotenki se ei siis innostunu yhtään siitä 1-vuotiaasta colliesta ja sen hajuista, mitä en kyl tajua. Ny se vaan luulee että mää oon joku ellinoorakopio. Luulenpa ainakin et mulla on parempi haukuntaääni ku sillä. No joka tap
Lue lisää

Aikuisuuden kynnyksellä

Kuva
Se on kuulkaas sillai että mää en ookkan enää mikään PENTU! Kattokaa vaikka, oon iso äijä. Tän mää kyllä kopioin, kun mää olin hoitamassa yhtä 2-vuotiasta, ni siltä. Toi ihminen sano sille että tuuppas kaveri ni pestään kädet. Ni se vastas sille että en oo kaveri, oon äijä. Iso äijä. Ni kyllä määkin oon vaikken ookkaan vielä kahta vaan viis. No, kuukautta. Omistajani puhelee jotain pehmosia. Sanoo että muistaa ku eilisen päivän kun oli semmoseen kinderimunan yllätyksen kuoreen pakannu omat irronneet maitohampaansa ja kierrelly niitä näyttelemässä ympäri kylän pitkin kaikkien mummujen koteja - keräämässä niitten rahat tiätty. Siis maksaiskohan mullekin joku jos mää kävisin ny esittelemäsä näitä?!? Ku mun mielestä nää on vähän ilettäviä!! Mutta jumanskeeba näitä lähtee! Milloin kolahtelee sohvan taakse ja milloin ruokakuppiin. Olen syönykkin kyllä muutaman. Ja toivottavasti kakkinu kans.  Toinen kummallinen juttu on sitte kans tapahtunu. Mää oon ny kahdesti menny pissalle ni mun
Lue lisää