Pilkkuja, pilkkuja...

Noniiiiiin, kai noiden opintojenkin eteen jotain täytyy tehdä. Ajattelin että kun tuo toinen kaveri nukkuu niin ei kun härkää sarvista. Muttamutta, härän sijaan tässä hääräsi koko ajan joku himputin dalmaatti.  Ensimmäinen yritys oli tämmönen ”anna ko määkin kirjotan, mää oon tän työ- ja organisaatiopsykologian ennenki selättäny”: No sitten seuraavat päiväunet. Plörinäks meni nekin, vaikka tavallaan lähtökohta olikin tosi lupaava: Mutta ans olla kun mää avasin koneen ja kirjan ni meni noin nanosekunti tähän: ”Mää oon hereillä!!!! HUAMAAKSÄÄÄÄ?!?!? HEREILLÄÄÄÄÄ!!!!! TÄSÄ NÄIN!!” Ja sitte vielä vähän tommosta arvostelevaa katsetta sain kaupanpäällisiks. ”Voisikko vähä miättiä elämän prioriteetteja. Jos mua ei kohtsilleen huomioida ni sanonko mihin voit prioriteettis tunkee.” Hero muuten puhuu Piilijoen murretta, jos ette sattunu huomaamaan... 😁 Että silviissii eteni ne tehtävät. Not.  Lauantaina mä lähden ystävän kans kuunteleen tranceklassikoita sinfoniaorkesterin soittamana. Eeva tule

Nyt on todistettu tämäkin, että mitä pirree sen parree. Taisin tuossa aiemmin luetella mitä puutarhavehkeitä tämä mun penneli korvaa, mut jäi sanomatta että tosi nätisti tulee (naapurin) metsästä myös noi polttopuut. Kaikki kepit kyllä tekee kauppansa, mutta jos löytyy joku paraikaa kuljetuksessa olevaa pidempi pätkä niin vaihtoon menee. Tässä taidonnäyte tältä viikolta: Kun vielä muutama lenkki tehdään ni kyllä noilla jo kohta mökkisaunan lämmittää.    Metsäreissut on btw ollu jo hiukan nautinnollisempia (pois lukien se että ite pelkään hirviä!!!), ilmeisesti ruokinta on hänen mielestään korjattu sisällä sille tasolle että voi jättää jo muutaman sienenkin syömättä. Pelkäsin et syötän sen ihan pulleroks, mutta koiraltahan tuo vielä näyttää (kuvassa ollaan tekemässä omenasiideriä iskälle, maistuis varmaan mullekin ja nuolinkin kyllä siitä kannelta heti kun kukaan ei huomannu - yritin kieltäkin ujuttaa siitä reiästä mihin se vesilukko tulee mutta en saatana ylettäny 🤬).  Pituus- ja kork

Hetkeen ei olekaan tullut julkaistua mitään. Kaveri on tässä välissä jo ehtinyt mm. vähän kasvaa, autoilla Helsingissä (syömässä yhden työkaverin korviksen 🙈)  ja aloittaa pentueskarin. Palataan näihin myöhemmin, koska tänään teemana yksin oleminen. Ja ehkä pieni avautuminen... 😁 Sanotaanko nyt vaikka että seurassani on koko ajan ollut joku 🐾. Samalla oma oloni on ollut yksinäisempi kuin yksin ollessakaan aikoihin. Mutta ehkä palaamme siihen myöhemmin, ehkä emme. Tänään puhuttaa toisenlainen yksinäisyys: koiruus oli tänään ekaa kertaa yksin kotona!!!! On ollut siis yksin jo aiemminkin omissa oloissaan, mutta nyt tohdin ekaa kertaa jättää hänet kauppareissun ajaksi ja poistua tontilta. Hänelle ainakin nämä lyhyemmän ajan yksinolot tuntuvat keveiltä. Asensin tabletille ja puhelimeen tuommosen Alfred-sovelluksen, jätin tabletin verhotangon päälle kuvaamaan ja vaklasin sitten puhelimesta mitä jäbä duunaa. Eipä paljoa duunaillut, alkuun vähän söi lipastoa ja omaa sänkyään, mutta viiden m