Dalmisten kuningas
Tänään meillä olikin kiva ja jännä lenkkipäivä. Tavattiin kaks collieta, Alma ja Neela, jotka pyysi pellolle leikkimään. No ei ne kyl oikeesti pyytäny vaan niitten ihmiset. Eikä se toinen kyl itse asiassa edes leikkiny, se vetos siihen et se on jo kuus. Se vaan katteli ja väisteli. Mut se 1-vuotias haisi kyl minusta niin kivalta et halusin juosta sen kans hippaa! Mun ihminen ei tajunnu ottaa meistä kuvia 🤦🏼♀️ Sit toi mun ihminen vei mut vielä kattoon hevosia. Mä en enää haukkunu niitä, ihmettelin vaan. Aika saatanan isoja kavereita ne kyllä on, et ei niitä kovin lähelle silti tehny mieli mennä. Ja arvatkaapa ottiko se mun ihminen meistä kuvia. No niinpä just. 🤦🏼♀️ Tuolla emännällä sen sijaan tuntuu olevan noilla lenkeillä vähän liikaa aikaa ajatella. Jotenki se ei siis innostunu yhtään siitä 1-vuotiaasta colliesta ja sen hajuista, mitä en kyl tajua. Ny se vaan luulee että mää oon joku ellinoorakopio. Luulenpa ainakin et mulla on parempi haukuntaääni ku sillä. No joka tap