Härkää vai dalmaattia sarvista?

Noniiiiiin, kai noiden opintojenkin eteen jotain täytyy tehdä. Ajattelin että kun tuo toinen kaveri nukkuu niin ei kun härkää sarvista. Muttamutta, härän sijaan tässä hääräsi koko ajan joku himputin dalmaatti. 

Ensimmäinen yritys oli tämmönen ”anna ko määkin kirjotan, mää oon tän työ- ja organisaatiopsykologian ennenki selättäny”:


No sitten seuraavat päiväunet. Plörinäks meni nekin, vaikka tavallaan lähtökohta olikin tosi lupaava:

Mutta ans olla kun mää avasin koneen ja kirjan ni meni noin nanosekunti tähän:

”Mää oon hereillä!!!! HUAMAAKSÄÄÄÄ?!?!? HEREILLÄÄÄÄÄ!!!!! TÄSÄ NÄIN!!”


Ja sitte vielä vähän tommosta arvostelevaa katsetta sain kaupanpäällisiks. ”Voisikko vähä miättiä elämän prioriteetteja. Jos mua ei kohtsilleen huomioida ni sanonko mihin voit prioriteettis tunkee.” Hero muuten puhuu Piilijoen murretta, jos ette sattunu huomaamaan... 😁


Että silviissii eteni ne tehtävät. Not. 

Lauantaina mä lähden ystävän kans kuunteleen tranceklassikoita sinfoniaorkesterin soittamana. Eeva tulee hoitamaan Heroa. Viimeksi kun hän oli hoitovuorossa ni mun telkkarissa oli aamulla tämmönen kuva kun sen avasin 😂 He oli vissiin kattonu potilas Saarista 🍇🍇 No, paljon pahempiakin vaihtoehtoja tulee kyllä mieleen...










Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihminen-koira -sanakirja osa I

Kuva
Semmonen Koira-ihminen -sanakirja onkin varmaan tehty jo, kun toi ihminen tuntuu tekevän mun hännänhepsutuksista koko aika kaiken maailman päätelmiä. Että millai päin ja mihinkä suuntaa propelli ny osoittaa. Mutta mää teinki tämmösen Ihminen-koira -sanakirjan! Välillä tuntuu, että tuolla liikkuu MUITA koiria, jotka ei lainkan ymmärrä niitten ihmisiä ni tän vois lukee vaikka niille. Mää voin jatkaa tätä sitte ku mää alan ymmärtää taas lisää mitä tuo yrittää sanoa. Mutta ko mää täytin vasta 2 just niin mää luulen et kaikki ei oo vielä täsä. Ja sitte ihan muuten vaan tähän loppuun minusta vielä muutama kuva: Täsä oon vaan. Komeena, ko ei minusta rumaakaan saa. Täsä mää oon siä Eevalla, mihin mulla on aina niin kova hinku. Täsä mää uin mun ihmisen kans - tää on ajalta jollonka viä pysty uimaan. Ny on ihan saatanan kylmä! Tää on kans ajalta, jollonka oli sitä hellettä. Mulla on vähä kylmää pyyhettä päällä ja näytän ihan joltaki beduiinilta. Jos olisin saanu itte päättää ni tätä ei olis julk
Lue lisää

Dalmisten kuningas

Kuva
Tänään meillä olikin kiva ja jännä lenkkipäivä. Tavattiin kaks collieta, Alma ja Neela, jotka pyysi pellolle leikkimään. No ei ne kyl oikeesti pyytäny vaan niitten ihmiset. Eikä se toinen kyl itse asiassa edes leikkiny, se vetos siihen et se on jo kuus. Se vaan katteli ja väisteli. Mut se 1-vuotias haisi kyl minusta niin kivalta et halusin juosta sen kans hippaa! Mun ihminen ei tajunnu ottaa meistä kuvia 🤦🏼‍♀️ Sit toi mun ihminen vei mut vielä kattoon hevosia. Mä en enää haukkunu niitä, ihmettelin vaan. Aika saatanan isoja kavereita ne kyllä on, et ei niitä kovin lähelle silti tehny mieli mennä. Ja arvatkaapa ottiko se mun ihminen meistä kuvia. No niinpä just. 🤦🏼‍♀️ Tuolla emännällä sen sijaan tuntuu olevan noilla lenkeillä vähän liikaa aikaa ajatella. Jotenki se ei siis innostunu yhtään siitä 1-vuotiaasta colliesta ja sen hajuista, mitä en kyl tajua. Ny se vaan luulee että mää oon joku ellinoorakopio. Luulenpa ainakin et mulla on parempi haukuntaääni ku sillä. No joka tap
Lue lisää

Yksin olemisen sietämätön keveys

Kuva
Hetkeen ei olekaan tullut julkaistua mitään. Kaveri on tässä välissä jo ehtinyt mm. vähän kasvaa, autoilla Helsingissä (syömässä yhden työkaverin korviksen 🙈)  ja aloittaa pentueskarin. Palataan näihin myöhemmin, koska tänään teemana yksin oleminen. Ja ehkä pieni avautuminen... 😁 Sanotaanko nyt vaikka että seurassani on koko ajan ollut joku 🐾. Samalla oma oloni on ollut yksinäisempi kuin yksin ollessakaan aikoihin. Mutta ehkä palaamme siihen myöhemmin, ehkä emme. Tänään puhuttaa toisenlainen yksinäisyys: koiruus oli tänään ekaa kertaa yksin kotona!!!! On ollut siis yksin jo aiemminkin omissa oloissaan, mutta nyt tohdin ekaa kertaa jättää hänet kauppareissun ajaksi ja poistua tontilta. Hänelle ainakin nämä lyhyemmän ajan yksinolot tuntuvat keveiltä. Asensin tabletille ja puhelimeen tuommosen Alfred-sovelluksen, jätin tabletin verhotangon päälle kuvaamaan ja vaklasin sitten puhelimesta mitä jäbä duunaa. Eipä paljoa duunaillut, alkuun vähän söi lipastoa ja omaa sänkyään, mutta viiden m
Lue lisää