Kummallista touhua

Pitkästä aikaa kuulkaas - oon mää hengisä viälä! On tässä ollu vähän kaikenlaista. Oon mm. muuttanut, oksentanut paalimuovia ja ollu punkinpoistossa. Punkki oli muuten viittä vaille pyllyreiässä, että jos voin suositella nii en suosittele kokeilemaan. Joka paikkaan neki ittensä änkee.


Joo, tosiaan mää oon ny vähä teiniytyny. Alkanu pännii toi komenteleva EMÄNTÄ ni EN JAKSA!!! Jos oon vapaana ni otan yleensä jotain sopimatonta suuhuni ja lähden ku telkkä pesästä. Tuo huutaa mulle että "JÄTÄ!", mut jos osaisin huutaa ni huutaisin sille että "siinäpä huutelet, bitch, mää meinaan muuten niellä tän ja sää et voi sille MITÄÄN!". Useimmiten nielenkin. Se ei tunnu kyllä sitten aina niin kovin mukavalta, jos esim. oon syöny puuta. Meinaan siinä vaiheessa kun se tavara tulee toisesta päästä ulos.


Se oli aika ikävä kokemus kyllä, kun vedin sitä paalimuovia aimo annoksen ja toi ihminen päätti että se otetaan ulos ennen ku se ehtii sinne toiseen päähän. Ni oli kuulemma satasen oksennus - sama ku taksiin olis oksentanu. En taas tajunnu, koska en ole tähän ikään mennessä vielä taksia paljo tarvinnu. Täsä sitä odotellaan (oskea, ei sitä taksia) - kuulemma ei viittitty ottaa kuvia sitten siitä kun se (luojan kiitos siihen työmäärään nähden) tuli sieltä ulos. Mut tohon se siis tuli! Ei tuntunu mukavalta ei.

Toi ihminen on ny saanu jostain päähänsä että mua pitää viikoittain liottaa. Mää en oikein tiedä mitä mieltä mää tästä hommasta olisin. Tonne veteen meneminen pelottaa välillä niin saatanasti, mut sit ko mää olen sielä ni ei se ny niin pahalta tunnukaan. Mut anteeks vaan mihinkä Piilijokeen EN sitte kyllä mene. Turha koittaa.

Mut hei siis nyt on kesä! No okei, vähän reilu kuukausi sitten oli vielä tämmöstä, mikä oli sekin ihan kiva, mutta kyl tää kesä ehkä sittenkin on kivempi.

Pääsin vähän fiilisteleen ja sain ajaa luu pihalla. No, ottaluu, mutta luu ku luu. Paras olis kyllä putkiluu...

Sitte mökki laitettiin kesäkuntoon ja sänkyyn puhdas lakana. Mää sain korkata sen. Tai siis no, korkkasin vaikken olis saanukaan. Olin kuulemma "tikkana paikalla", mutta kyl mää viimeks vielä koira olin kun peiliin katoin. Sukupuoli-identiteetti on kassien menetyksen jälkeen ollu vähän hakusessa, mut laji sentään vielä on selviö.

Sitte tuo ihminen sanoo että ei oo ihme että mulla on punkkeja perseessä, ku ei minusta kuulemma enää muuta pihalla näykään ku perse. Mut minä en vaan ymmärrä miksi se paras vesi on laitettu tuonne ojan pohjalle?!? Miksi mun kupissa on pahaa vettä ja ojassa niiiiiiiin parasta? Siinä hyvässä vedessä on ollu semmosia klimppejä välillä mukana. Kuulemma jtn kutua. On kuulemani mukaan saattanu muutama sammakkakin alkaa masussa kasvamaan, mutta ei se haittaa, jos siitä muodostuu kerta sinne jotain ruokaa. Säästyypähän syömisen vaivalta. No, ihan sama, kunhan sen saman veden sais vielä tuohon kuppiin ni en muuta tekisikään ku joisin vaan.

Nyt mulla on tehny kyl pikkusen tiukkaa hiffata että mikä tää hihnalenkkeilyhomma on. Miksei voi vaan vapaana vetää niinku ennenkin?!? Musta alko jo tuntua siltä, että mun nimi ei ollukaan enää Hero vaan "SEURAA SAATANA!" tai välillä "mikä tässä on nyt niin PERKELEEN vaikeeta". Mut me ollaan harjoteltu sitä hihnahommelia joka päivä ja nyt musta tuntuu et mun nimi on "hyvä poika". Miksei se voi olla vaan se sama Hero koko aika? No, oikeestaan, ihan sama kunhan saan nakkia.

Mut ihan parasta täällä kaupunkioloissa on nää aitaukset, joissa asuu nää muut koirat. Me kun mennään sinne niin mää aina ihmettelen että miksen mää voi asua siellä? Erityisesti noi pikkusintit on kivoja leikkikavereita, niitten kans leikkiessä pitää vaan yrittää tekeytyä itekin mahdollisimman matalaks. Ja kyl mää sen osaan, en vaan tajua mitä toi ihminen siitäKIN valittaa. Ettei mua voi muka sen jäljiltä päästää autoon. Mun mielestä nämä kaks asiaa ei ole kyllä mitenkään tekemisissä toistensa kanssa, sori nyt vaan. Musta on mun uus valkoinen.

No, muuten mun päivät kuluukin sit aika perusmeiningillä. Aamusin mun päivä alkaa aamurapsuilla.

Sit päivisin otan vähä aurinkoo, jos sitä ny riittää ja tähän mennessä on aika kivasti riittäny.

Sit iltapäivällä mua alkaa kypsyttää ku toi vaan näpyttelee ja sit mä käyn hakemassa iltapäivärapsut.

Sit mä vähän kaivan,

jahtaan lenkillä nakkeja ihmisen taskusta

ja sit voikin taas vähän lepäillä.

Päivän paras hetki on kyl edelleen se kun sanotaan R-sana. Miksei se Tapani Kansakin ole osannu tehdä biisiä nimeltä R-U-O-K-A? Kuuntelisin sitä A-I-N-A!



Ihmisen mielestä pitkään aikaan paras koiranomistajahetki oli eilinen eläinlääkärikäynti. No se oli se käynti kun mun peräpäätä ronkittiin jotenka minusta tuo kommentti oli vähintäänki outo. No, sille tuli kuulemma hyvä mieli kun lääkäri kehui mua ihanaksi luonteeltani (daa-a, mitä uutta, määhän OLEN ihana!), kärsivälliseksi, sosiaaliseksi, ihannepainoiseksi ja innokkaaksi (mitä tämän ikäisen dalmispojan kuuluukin olla - niin se lääkäri sano - ja mitä mää olen tuolle koko ajan yrittänyt SANOA!!!). Lisäks kuulemma mun pissa oli loistavassa kunnossa ja kikuli kans (siitä olis kans kyllä voinu pitää näppinsä erossa, mut mää kestin sen räpläämisen ku mies ku pidin päätäni ihmisen olkapäällä ja hengitin vaan syvään).




Että tämmöstä mulle kuuluu, normisettiä niinku toi ihminen sanois. Ai nii, vielä yks. Toi on muuten hirvee valittaja. Valittaa kaikesta. Mä haluaisin leikkiä kotia ja tehdä pesän. Siihen sopis mun mielestä rakennusaineeks hyvin tuon ihmisen pipot, hanskat ja sukat, joita mää niin lempeesti kantelen (no okei, yhden sukan vois silloin tällöin syödäkin). Semmoset pienet ja pehmeet asiat. Mut se ei anna mun!!! Minusta tämä touhu on vähä kummallista, kun mitään ei saa.