Syksy saatana

Kauheeta ko mun on ollu teitiä ikävä! Mun toi kirjotuskone on nin hidas, että ei tahdo tulla mittää. Kyllä mulla asioita olis!

Mää oon ollu ny loppukesästä paljo hoitajien kans ku ihminen on lumpustanu jossai. Ne on kivoja. Mää oon sitä mieltä, että niiltä saa keskimäärin parempaa palvelua ku tolta pääihmiseltä. Täsäkin kuvasa mun hoitaja Eeva auttaa mua ku mökillä on pöydän alla piparminttupastilli enkä mää uskaltanu hakee sitä. Uskalsin kyllä sitte syödä sen, vaikka siihen meniki poikkeuksellisen kauan aikaa. Se oli semmosta materiaalia että sitä tartti aika paljo veulata. Eikä kaksiselle maistunukkan kyllä. Se ny ei tosin oo mua koskaan haitannu.

Okei, vaikka ne hoitajat onki kivoja ni joskus mulle tulee vaan ihan hirvee ikävä mun sitä omaa ihmistä. Ihan hirvee. Ne sanoo, että odottavan aika on pitkä. Mää oon ajatellu sillai tän asian, että jos se aika on tosi pitkä ni se myös menee nopeesti eteenpäin. Ninku se vinttikoira siellä koirapuistossa tiättekö. Valookin nopeempi (ja mua suoraan sanoen vituttaa, koska se on myös mua aika paljo nopeempi). Ni sitte mää oon ajatellu että mää ny vaan:

Mutta mialuummin sitä odotusta ku tätä! Mää olin kerran mukana jossain ihmisten illanvietossa ja mää luulen että mulle naurettiin. En oo ihan varma, koska en ollu näkemäsä tilannetta.

Mää tykkään hoitajien lisäks aika paljo myös näistä mun kavereista. Kattokaa ny, toinen samanlainen ko määki! Sitte toi musta tosa on mun bff Nuppu. Mun ihminen ja sen ihminen vaan höpöttää ja höpöttää ko me leikitään. Jottain ihan älyttömiä. Joskus me ei jaksettais enää, mutta ne vaan jatkaa sitä höpöttämistä ni ei siältä oikein kotiokka pääse. Ny se Nuppu on ollu jossain leikkauksessa eikä saa riehua kuuteen viikkoon. Niinkö anteeks kuus viikkoo! Mulla on jo nin ikävä että näköö haittaa!

Mää oon kuullu, että jokku syö ikäväänsä. Mää en nin tosta syömisestä välitä. Toi ihminen väittää, että mää kärkyn sen ruokia, mutta tässäkään ei oo kyse yhtään siittä, pelkkä väärinkäsitys. Ku mää oon ny kasvanu jo niiin isoks pojaks ni mun kieli on kasvanu kans. Itse asiassa nopeemmin ku muu keho. Ni sitä on välillä pakko pitää ulkona, ku ei se aina mahdu oleen siellä sen kotona. Siittä täsäkin on kyse eikä mistään muusta. Kieli_ei_aina_mahdu.

Loppuviimeks vois kumminki sanoo, että en oo niin paljo kasvanu ku vois luulla. Kaikki mun linjakkaat 40 kilooni mahtuu vielä kumminki ton ihmisen syliin. Vähä se joutuu itteensä sinne alle asetteleen ja vähä pitään minusta kiinni, mutta mää sanosin että aika pienellä vaivalla silti. En tiä mikä täsä niin viehättääki, sanotaanko ny näin että oon mää mukavamminki joskus nukkunu. Mutta tähän mun täytyy silti aina välillä päästä. Läheisyyttä saamaan. Se on kumminki aika hiano tunne tiättekö.

No juu, siittä nukkumisesta puheen ollen sitte. Mää en kuulkaas ookkan mikään eilisen talmaatin poika. Minusta on tullu isona uniasiantuntija. Mua alko niin nykiin se jokaöinen mekastus "OMAAN SÄNKYYN", että mää vähän haistelin tota tilannetta ja totesin, että kas perhana, kun ton ihmisen hengitys muuttuu kovin raskaaks ja mää kovin kevyeks ni toi mekastus lakkas kuulkaa kuulumasta vaikka mää hipsinki ton ihmisen sänkyyn! Ette arvaa kuin paljo paremmin mää saan nykyään nukuttua ko mää oon tosa! Siinä ihmisen läheisyydessä vaan on sitä jotain!!! Tähän tarinaan liittyy myös yks yhtenä yönä hävinny korvatulppa, mutta mää en siittä tiä mittää. Ehtoolla se kuulemma oli siinä ja aamulla ei missään. Veikkaanpa vaan että toi muikkeli on taas ihan itte nähny yöllä unia liitulakuista ja pistelly sen tulpan parempiin suihin. Nih.

Meistä dalmaattiankoirista sanotaan, että ollaan mielellämme kaikessa mukana. No nin ollaanki! Muun muassa tosa nukkumishommassaki on kyse vaan rodunomaisesta käytöksestä. Oon niin täysillä mukana siinä ko toi ihminen nukkuu. Viime viikonloppuna meillä oli semmonen pihatalkoopäivä ja mää olin siäläki rodunomaisesti mukana. Mää en ymmärrä mikä siinä niin hauskaa oli ku mää yritin auttaa tota muikkelia peruuttaan autoo talliin. Mää olin vaan siinäkin mukana. Vahvasti. No, aina kun se auto alko liikkuun taaksepäin ni mää kattoin että ei tostakan tuu taas yhtään mitään ilman liikenteenohjaajaa. Kuka ny takaperin muka näkee???

Niissä talkoissa oli kuulemma kyse jostain syyshommista. En tiä mitä syys on, mutta minusta tuntuu että se on eri ko se kesä. Tänäänki oltiin melkkis 2 tuntia jossain mettässä ja mää olin kotiin tullessa ihan yhtä märkä ku niissä uintihommissa, vaikka en edes uinu. Mutta jotenki se uiminen oli kivempaa? En tajua. Ja tsiisus, jos tää tarkottaa sitä että tulee se TALVI saatana! Tiättekö että sen nolompaa ei oo ko noi villareuhkat, joita toi yrittää sillon mun päähäni laittaa. Emmääkestä. Jollekki sen kaverin vauvalle ostettiin pipo Gugguu-mallistosta. Ni se rupes mallaileen noita mulle ja sano että nää on Haugguu-mallistoo. Arvakkaa paljoko mua kiinnostaa.

Ni täsä mää oon ku on vielä kesä ja näytän komeelta. Katon auringonlaskuun. Eikä mun tartte pitää pääsäni mittään muuta ko noita korvia ja niittenki kans on välillä vähä niin sun näin.