Ihminen-koira -sanakirja osa I

Semmonen Koira-ihminen -sanakirja onkin varmaan tehty jo, kun toi ihminen tuntuu tekevän mun hännänhepsutuksista koko aika kaiken maailman päätelmiä. Että millai päin ja mihinkä suuntaa propelli ny osoittaa. Mutta mää teinki tämmösen Ihminen-koira -sanakirjan! Välillä tuntuu, että tuolla liikkuu MUITA koiria, jotka ei lainkan ymmärrä niitten ihmisiä ni tän vois lukee vaikka niille. Mää voin jatkaa tätä sitte ku mää alan ymmärtää taas lisää mitä tuo yrittää sanoa. Mutta ko mää täytin vasta 2 just niin mää luulen et kaikki ei oo vielä täsä.

Ja sitte ihan muuten vaan tähän loppuun minusta vielä muutama kuva:

Täsä oon vaan. Komeena, ko ei minusta rumaakaan saa.


Täsä mää oon siä Eevalla, mihin mulla on aina niin kova hinku.


Täsä mää uin mun ihmisen kans - tää on ajalta jollonka viä pysty uimaan. Ny on ihan saatanan kylmä!

Tää on kans ajalta, jollonka oli sitä hellettä. Mulla on vähä kylmää pyyhettä päällä ja näytän ihan joltaki beduiinilta. Jos olisin saanu itte päättää ni tätä ei olis julkaistu.

Täsä mää pyörin sen akselini ympäri. Arvatenki Eevalle menosa.

Täsä on menossa pissapaikan etsintä. Arvattekin varmaan. Sataa.

Ja täsä sitä on. Herkkua tasolta SUPER! Viime viikolla ihminen luuli että mää nukuin olkkarissa kun se teki töitä. Mutta en mää mitään nukkunu ku päinvastoin valvoin. Valvoin sitä lautasta, jolle oli viipaloitu vesimelonia. Yli puoli tuntia keittiön pöydän vieressä. Seisaaltani. Tuijottaen. Mut en ottanu. Siihen liittyy sana "saa", jonka merkitystä ei kannata mihinkä kirjoihin ja kansiin painaa. Sillon saa ja saa just sitä mitä haluaa!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syksy saatana

Elämä on koiran parasta aikaa