Voihan paska!!! 💩

Mun piti kirjoittaa pentueskarista, mutta kirjoitankin paskasta. Sitä on nimittäin viime päivinä taas lurkkinu tuolta koiran toisesta päästä menemään oikeen urakalla. Ei ehkä maailman rautavatsaisin kaveri ole tässä nyt kyseessä.

Silloin hänen ekalla kotiutumisviikollaanhan oltiin tässä samassa tilanteessa sillä erotuksella, että kakkaa tuli ja meni ja penneli itse oli virkeä oma itsensä. Tällä kertaa ei ole ei. Käy vähintään 10 kertaa päivässä pihalla yrittämässä sitä paskomista, useimmiten tuloksetta. Toisesta päästä ei kumma kyllä ole tällä kertaa tullut paluupostia, mutta jessusauta että tuota kuolapostia tulee sitten senkin edestä. Pahoinvoinnin merkki ja sitä merkkiä onkin sitten sohvatyynyt kutakuinkin täynnä, yks tuplapeitto (kohtapuoliin näyttäis olevan lukumäärä 2) ja patja plus se koneellinen pyyhkeitä jonka justiinsa pyöräytin koneesta rumpuun. 

”Mää ihan vaan vähän nojasin tohon sun jalkaan, haittaakse...?”

Muuten kaveri on ollut aika väsähtänyt ja lähinnä vetelee sikeitä mitä moninaisimmissa asennoissa. Jos kukaan ei käsittele keittiössä ruoka-aineita. Niiiiin väsynyt ja huonovointinen ei sentään voi olla ettei ruoka kiinnostaisi. Se kiinnostaa aina. Ja hyvä näin koska samalla saa kiinnostumaan siitä nesteytyksestäkin hänet.

Eikä siinä, kyllä meillä sitä paskaakin sohvalla on. Ja niillä peitoilla. Ja varmaan vaatteillakin, en vaan oo huomannu... Huomasin mä tuossa puolimatkassa Poriin ajaessani ainakin et sitä oli mun kämmenselällä. Tuohan on siis tosi näppärää että koira käy ulkona kakkosella. Mutta kun hätä on suurin niin apukin on lähellä eli heti rappusten alapäässä. Ja yritäpä käydä ite ulkona niin että sitä hätää ei ole kengänpohjissa! Eilenkin kauppaan startatessa sanoin et nyt on kuulkaas hajusta päätellen jollain jöötit kengänpohjassa. Siellähän ne meikäläisen popon pohjassa tökötti muina miehinä. Ja kun hällä nyt on ollut vähän vaikeaa saada sitä torttua ulos niin sitä on sitten stepattu sen seitsemään eri paikkaan pieninä ripauksina. Ja nythän sitä sitten tulee sisälle tassujenkin pohjassa, kun hän edelleen vähintäänkin sen paskameren läpi talsii asioillensa 🤦🏼‍♀️. Paska homma, enpä muuta sano.

No, tuosta uupumuksesta johtuen kiikutin hänet sitten eläinlääkärin vastaanotolle tänäpä. Voin sanoa että sydänten lisäksi tämä kaveri vie mukanaan myös sun lompakon. Taikka pankkikortin ainakin. Tai ei hän sitä kyl vieny vaan se lääkäriasema. Käytiin lääkärissä silloin ekalla vatsaongelmakerrallakin ja se kustansi suolistoruokineen päivineen satasen. Nohhh, ajattelin et ei nyt niiiiin paha ja jotenkin oletin et samoissa hinnoissa mentäis. En ehkä osannu sit ajatella että ne röntgenkuvatkin maksaa (tsekattiin varmuuden vuoks ettei lastenhoitokeikalta ole jääny mikään barbinjalka suolistoon juntturaan), koska hintalappua tuli 207€!!! Voi saatana sentäns. No, vakuutusyhtiöltä saa jonkun laihan lohdun, mutta kyllä se lihavampi lohtu täytyy kärsiä ihan ite. Todella toivon et tää sairastelu olis niinku suhteellisen vähäistä. Tietty itse koirankin takia, onhan toi ny vähän vittumaista olla vatta ruikulilla ja kärsiä pahoinvoinnista. Muistuu mieleeni eräskin sunnuntaiaamu tuossa lähiaikoina (=eilen...), jolloin kärsin itse jostain syystä samankaltaisista oireista ja olis ne voinu kärsimättäkin 🐽 jättää. No, koiralla siis suolistotulehdus ja minulla vaan ihan vanha kunnon krapula. Mut meillä on samat taudit kuitenki ainakin tavallaan. 

Kumma juttu muuten et mä olen päättänyt ostaa tekstiilipesurin??!?!

Ai niin ja nyt iltaa kohti koiruus vaikuttaa jo vähän virkeämmältä ❤️