Pilkkuja, pilkkuja...

Maa ensimmäistä kertaa härmässä. Omituista. Mut ei hidasta vauhtia!! Rapisoo kivasti.   Ihana, ihanampi, villieläimen paska. Tähän mää haluan hieroo itteeni oikein kunnolla. Ahhhhh!!! Pysähdyttiin aamulenkillä ihastelemaan nätteyttä. Ja sitä olikin! ☀️ Metsässä kun saan painella vapaana minusta näkee usein pelkät perävalot! Usein siks ku pysähdyn muutaman metrin välein tarkastaan et hihnankantaja on varmasti vielä messissä. Siittä kans tiä ko sillä on niin surkee suuntavaisto että on ihan peräsävedettävä.  Luoksetuloharjoittelua. Mitä herkumpi nami odotteloo perillä sitä kovempi vauhti.  Poismenoa ei ole tarvis harjoitella. Tiäs vaikka minusta tulis korkeushyppääjä.  Noni, sitte tää. Tämä on ar-ses-TA. Mää oon just päässy tähän sohvalle veteleen yöunia. Löytyny mahtiasento. Menossa mahtiuni (kaninshceibaa, vapaana kirmailua, paljon keppejä ja sellasta). Sitten tulee toi yks ilonpilaaja ja sanoo että ”pissalle ja omaan sänkyyn”. Toi on niin saatanasta sanonpa va...

Noniin, siitä pentueskarista sitten. Oi yhdeksänkymmentä ja munat markan. Tästä tulee pitkä, ota hyvä asento. Jos on kakka kovalla ni suosittelen esim. vessalukemiseks.  Kuvalla vaan huomioo: Tulee vähän mieleen mun ja systerin ompelukurssi. Mentiin kansalaisopiston ompelun ALKEISkurssille ja siellä kaikki muut osallistujat jo ompeli lasten vaatteita vartti ennen ensimmäisen oppitunnin alkua. Ja opettaja oli avoimesti kypsä kun kyseltiin esim. että miten tämä ompelukone toimii (😂😱). Se oli muuten ihan saatanan hauska kurssi. Meille. Se ope jäi varmaan burnislomalle meidän takia, liekö vaihtanut alaakin epätoivoissaan raukka parka.  Tää oli kans vähän semmosta et mun oletettiin tietävän etukäteen kaikenlaista. Eskariin sisältyi 5 käyntikertaa ja neljännellä kerralla mulle tultiin hyvin kypsänä sanomaan että kun koira pitäis leikkien ajaksi ottaa pois valjaista, se on erittäin vaarallista leikkiä valjaissa. No juu siltä kuulostaakin ja ihan järkevä ohje, mutta mitävit...

Mun piti kirjoittaa pentueskarista, mutta kirjoitankin paskasta. Sitä on nimittäin viime päivinä taas lurkkinu tuolta koiran toisesta päästä menemään oikeen urakalla. Ei ehkä maailman rautavatsaisin kaveri ole tässä nyt kyseessä. Silloin hänen ekalla kotiutumisviikollaanhan oltiin tässä samassa tilanteessa sillä erotuksella, että kakkaa tuli ja meni ja penneli itse oli virkeä oma itsensä. Tällä kertaa ei ole ei. Käy vähintään 10 kertaa päivässä pihalla yrittämässä sitä paskomista, useimmiten tuloksetta. Toisesta päästä ei kumma kyllä ole tällä kertaa tullut paluupostia, mutta jessusauta että tuota kuolapostia tulee sitten senkin edestä. Pahoinvoinnin merkki ja sitä merkkiä onkin sitten sohvatyynyt kutakuinkin täynnä, yks tuplapeitto (kohtapuoliin näyttäis olevan lukumäärä 2) ja patja plus se koneellinen pyyhkeitä jonka justiinsa pyöräytin koneesta rumpuun.  ”Mää ihan vaan vähän nojasin tohon sun jalkaan, haittaakse...?” Muuten kaveri on ollut aika väsähtänyt ja lähinnä vetelee ...