Pilkkuja, pilkkuja...

Ihmiseltä on kuulemma paljon kyselty, että miten minä olenki niin rauhallinen - kaikkien niiden kuvien perusteella mitä se minusta postailee. No tuota mää voin kertoo: se johtuu pelkästään siitä, että se ei saa minusta kuvia muulloin ku rauhallisena. Tai saa, mutta ne kuvat on tätä luokkaa:       Ni sanoisinko että nämä ei imartele kuvaajaa eikä kyllä oikein minuakaan. Tämmösistä menee helposti maine. Ainakin se rauhallisen koiran maine. No mutta, tärkeimmät kuulumiset. Multa lähti kuulkaa ny sitte ne kassit. Jos Facebookin koirat-ryhmää (ja yhtä koirapuiston tätiä...) on uskominen niin ne vietiin multa 10 vuotta liian aikaisin tai niitä ei olis pitäny viedä lainkaan. Onneks minä en sitä lue kun en ole somekoira ja nämä on täysin kuulopuheita. Kolmen eläinlääkärin sen sijaan ite kuulin sanovan, että jos et sää niillä mitään meinaa tehdä niin ei kun pois vaan sitte ku puoli vuotta on mittarissa. No, mitäs mää niillä - olihan niitä ehtoisin ...

Täälä sitä taas ollaan, mun elämän toinen kalenterivuosi on alkanu!! Mun vuodenvaihde sujui hyvin jännittävissä merkeissä. En kuullut kun pari rakettia ja satuin samaan aikaan löytämään just pari peuran papanaa ni ne raketit ei mun korvaani lotkauttanu. Mutta mikä lotkautti korvaa ja vissiin jotain muutakin oli samassa paikassa iltaa viettänyt Mörri 13 v (taka-alalla mikä on hälle mun mielestä ihan oikee osote).  Se oli rasittava. Ensinnäkin se oli tyttö enkä mää saanu hypätä sen selkään. Yritin kyllä parhaani. Sitte se oli vanha eikä se lähteny leikkiin. Yritin siinäkin kyllä parhaani. Kaiken kukkuraks sen takaosasto haisi erittäin kiinnostavalle eikä mun annettu haistella sitä. Uskokaa pois, yritin parhaani mukaan tätäkin. Eihän siinä sitten malttanu nukkuakaan juuri lainkaan joten uudenvuodenpäivänä mää olin niiiiiin väsyny. Toi ihminen sano kolmelta iltapäivällä vievänsä mut kohta lääkäriin. Mää vaan nukuin ja nukuin. No okei, kyllä mää söin kun ruokaa tarjottiin ja heräsin ain...

Se on kuulkaas sillai että mää en ookkan enää mikään PENTU! Kattokaa vaikka, oon iso äijä. Tän mää kyllä kopioin, kun mää olin hoitamassa yhtä 2-vuotiasta, ni siltä. Toi ihminen sano sille että tuuppas kaveri ni pestään kädet. Ni se vastas sille että en oo kaveri, oon äijä. Iso äijä. Ni kyllä määkin oon vaikken ookkaan vielä kahta vaan viis. No, kuukautta. Omistajani puhelee jotain pehmosia. Sanoo että muistaa ku eilisen päivän kun oli semmoseen kinderimunan yllätyksen kuoreen pakannu omat irronneet maitohampaansa ja kierrelly niitä näyttelemässä ympäri kylän pitkin kaikkien mummujen koteja - keräämässä niitten rahat tiätty. Siis maksaiskohan mullekin joku jos mää kävisin ny esittelemäsä näitä?!? Ku mun mielestä nää on vähän ilettäviä!! Mutta jumanskeeba näitä lähtee! Milloin kolahtelee sohvan taakse ja milloin ruokakuppiin. Olen syönykkin kyllä muutaman. Ja toivottavasti kakkinu kans.  Toinen kummallinen juttu on sitte kans tapahtunu. Mää oon ny kahdesti menny pissalle ni...

Tänään meillä olikin kiva ja jännä lenkkipäivä. Tavattiin kaks collieta, Alma ja Neela, jotka pyysi pellolle leikkimään. No ei ne kyl oikeesti pyytäny vaan niitten ihmiset. Eikä se toinen kyl itse asiassa edes leikkiny, se vetos siihen et se on jo kuus. Se vaan katteli ja väisteli. Mut se 1-vuotias haisi kyl minusta niin kivalta et halusin juosta sen kans hippaa! Mun ihminen ei tajunnu ottaa meistä kuvia 🤦🏼‍♀️ Sit toi mun ihminen vei mut vielä kattoon hevosia. Mä en enää haukkunu niitä, ihmettelin vaan. Aika saatanan isoja kavereita ne kyllä on, et ei niitä kovin lähelle silti tehny mieli mennä. Ja arvatkaapa ottiko se mun ihminen meistä kuvia. No niinpä just. 🤦🏼‍♀️ Tuolla emännällä sen sijaan tuntuu olevan noilla lenkeillä vähän liikaa aikaa ajatella. Jotenki se ei siis innostunu yhtään siitä 1-vuotiaasta colliesta ja sen hajuista, mitä en kyl tajua. Ny se vaan luulee että mää oon joku ellinoorakopio. Luulenpa ainakin et mulla on parempi haukuntaääni ku sillä. No joka tap...

Maa ensimmäistä kertaa härmässä. Omituista. Mut ei hidasta vauhtia!! Rapisoo kivasti.   Ihana, ihanampi, villieläimen paska. Tähän mää haluan hieroo itteeni oikein kunnolla. Ahhhhh!!! Pysähdyttiin aamulenkillä ihastelemaan nätteyttä. Ja sitä olikin! ☀️ Metsässä kun saan painella vapaana minusta näkee usein pelkät perävalot! Usein siks ku pysähdyn muutaman metrin välein tarkastaan et hihnankantaja on varmasti vielä messissä. Siittä kans tiä ko sillä on niin surkee suuntavaisto että on ihan peräsävedettävä.  Luoksetuloharjoittelua. Mitä herkumpi nami odotteloo perillä sitä kovempi vauhti.  Poismenoa ei ole tarvis harjoitella. Tiäs vaikka minusta tulis korkeushyppääjä.  Noni, sitte tää. Tämä on ar-ses-TA. Mää oon just päässy tähän sohvalle veteleen yöunia. Löytyny mahtiasento. Menossa mahtiuni (kaninshceibaa, vapaana kirmailua, paljon keppejä ja sellasta). Sitten tulee toi yks ilonpilaaja ja sanoo että ”pissalle ja omaan sänkyyn”. Toi on niin saatanasta sanonpa va...

Noniin, siitä pentueskarista sitten. Oi yhdeksänkymmentä ja munat markan. Tästä tulee pitkä, ota hyvä asento. Jos on kakka kovalla ni suosittelen esim. vessalukemiseks.  Kuvalla vaan huomioo: Tulee vähän mieleen mun ja systerin ompelukurssi. Mentiin kansalaisopiston ompelun ALKEISkurssille ja siellä kaikki muut osallistujat jo ompeli lasten vaatteita vartti ennen ensimmäisen oppitunnin alkua. Ja opettaja oli avoimesti kypsä kun kyseltiin esim. että miten tämä ompelukone toimii (😂😱). Se oli muuten ihan saatanan hauska kurssi. Meille. Se ope jäi varmaan burnislomalle meidän takia, liekö vaihtanut alaakin epätoivoissaan raukka parka.  Tää oli kans vähän semmosta et mun oletettiin tietävän etukäteen kaikenlaista. Eskariin sisältyi 5 käyntikertaa ja neljännellä kerralla mulle tultiin hyvin kypsänä sanomaan että kun koira pitäis leikkien ajaksi ottaa pois valjaista, se on erittäin vaarallista leikkiä valjaissa. No juu siltä kuulostaakin ja ihan järkevä ohje, mutta mitävit...

Mun piti kirjoittaa pentueskarista, mutta kirjoitankin paskasta. Sitä on nimittäin viime päivinä taas lurkkinu tuolta koiran toisesta päästä menemään oikeen urakalla. Ei ehkä maailman rautavatsaisin kaveri ole tässä nyt kyseessä. Silloin hänen ekalla kotiutumisviikollaanhan oltiin tässä samassa tilanteessa sillä erotuksella, että kakkaa tuli ja meni ja penneli itse oli virkeä oma itsensä. Tällä kertaa ei ole ei. Käy vähintään 10 kertaa päivässä pihalla yrittämässä sitä paskomista, useimmiten tuloksetta. Toisesta päästä ei kumma kyllä ole tällä kertaa tullut paluupostia, mutta jessusauta että tuota kuolapostia tulee sitten senkin edestä. Pahoinvoinnin merkki ja sitä merkkiä onkin sitten sohvatyynyt kutakuinkin täynnä, yks tuplapeitto (kohtapuoliin näyttäis olevan lukumäärä 2) ja patja plus se koneellinen pyyhkeitä jonka justiinsa pyöräytin koneesta rumpuun.  ”Mää ihan vaan vähän nojasin tohon sun jalkaan, haittaakse...?” Muuten kaveri on ollut aika väsähtänyt ja lähinnä vetelee ...